Siglent oskilloskooppien wfm/s nopeuksista yleistietoa sekä
mittaustuloksia.
Siglent SPO (DPO) oskilloskooppien wfm/s nopeuteen
vaikuttaa todella monet seikat sekä se onko kyseessä normaali tavallinen
toimintatila tai sekvenssitallennus tila.
- Normaalissa toimintatilassa katsellaan jatkuvasti päivittyvää kuvaa
signaalista ja mahdollisista mittaustuloksista.
- Sekvenssitallennuksessa käyttäjä määrittelee montako segmenttiä
tallennetaan peräkkäin päivittämättä näyttöä ja tekemättä muuta kuin
tallentamalla segmentti ja olemalla valmis tallentamaan seuraavan segmentin
mähdollisimman pian.
Koska oskilloskooppia yleisimmin käytetään normalilla tavanomasella
toimintavalla käsittelen sitä ensin ja laajemmin.
Huom: Käytän vanhana analogisten oskilloskooppien käyttäjänä termiä
"vaakapyyhkäisy" koska se mielestäni edelleenkin kuvaa asiaa varsin mukavasti
sensijaan että puhuisin aaltomuodon tallennuksesta, tai käyttäen termiä
acquisition, capture, wfm...
Vaakapyyhkäisy.
Kun triggaus tapahtuu AD muunnin ottaa signaalista näytteitä määrävälein ja
ne tuupataan muistiin peräjälkeen ja jäädään odottamaan seuraavaa
triggausta. Näin on saatu muistin mittainen pätkä näytteitä signaalista. On
tehty yksi vaakapyyhkäisy. Tuota nimitettään myös yhdeksi wfm (waveform).
Vanhan mallinen digitaalinen oskilloskooppi piirsi tuon signaalikuvan näytölle.
Kun kaikki oli valmista oskilloskooppi oli valmis seuraavaan triggaukseen ja
tehtiin sen tapahduttua seuraava vaakapyyhkäisy (wfm tallenus muistiin) ja
prosessoitiin siitä kuva ruudulle. Näin toimii perinteinen DSO, digitaalinen
(muisti) oskilloskooppi.
Siglent SPO (DPO) oskilloskoopeissa vaakapyyhkäisyjä tehdään mahdollismman
nopeasti kunnes näyttöä päivitetään jolloin pidetään pieni tauko.
Vaakapyyhkäisyt tapahtuvat purske tyyppisesti näytön päivitysten välissä ja
vaakapyyhkäisyt pinotaan päällekkäin joka sitten päivitetään näytölle kun sen
aika on.
Huomaa että vaikka ne pinotaan näyttömuistiin päällekkäin ovat ne silti
historiapuskurissa aivan alkuperäisinä kukin vaakapyyhkäisy erikseen (ja
aikaleimattuna).
Mikäli oskilloskooppi pysäytetään voidaan niitä tarkastella yksittäin Historia
katselua käyttäen. .
Normaali tallennus.
Seuraava esimerkki kuvaa tilannetta.
Kuva a1
Kuvassa oskilloskooppi (SDS2000X Plus) näyttää 2MHz taajuudella kanavaan 1
tulevaa pulssijonoa. Triggausehtona tässä on Slope. Määritelty että jos
määrättyjen tasojen välinen nousuaika on 45 ja 50ns välillä, silloin
tapahtuu triggaus. Kuten kuvassa tapahtuukin. (pulssin nousuaika on tässä
signaalissa kuitenkin vakio vakio)
Kuvan näyttömuoto on Dots.
Tässä kuitenkin tuossa yhdessä kuvaruudussa on päällekkäin melkoinen joukko
vaakapyyhkäisyjä joten pisteet ei näy vaan yhtenäinen viiva.
Itse kuvaruudun päivitystaajuus on noin 30Hz luokkaa (päivitys intervalli tässä
noin 32.6ms)
Tässä tapauksessa oskilloskooppi saavuttaa maksimi wfm/s nopeuden joka on noin
120kwfm/s.
Tuossa yhdessä kuvaruudussa (Kuva a1) on päällekkäin kerrostettuna tässä esimerkin
tapauksessa 3936 wfm. Yhden vaakapyyhkäisyn (wfm) pituus on tässä tapauksessa
1000 näytepistettä. Siis vaakapyyhkäisyjä päällekkäin 3936 kpl. Tämä on myös
olennainen seikka kun muodostetaan kirkkaus tai värigradienttia tuohon
signaalikuvaan. Tässä kuvassa signaali on niin vakio että kaikki on jokseenkin
tarkalleen päälletysten joten selkeää kirkkausgradaatiota ei juuri ole.
Seuraava kuva selventää asiaa. Siinä on tuon kuva a1 oskilloskoopin Trig Out
lähtö signaali tuotu toiseen oskilloskooppiin.
Kuva a2
Kuvan yläosassa näkyy muutama lukuisia vaakapyyhkäisyjä sisältävä purske joiden välissä on aina pieni
tauko.
Tässä siis jokainen tuollainen pulssi vastaa yhtä triggausta ja siis yhtä
toteutunutta vaakapyyhkäisyä siinä oskilloskoopissa (tässä SDS2000X Plus) jonka
Trig Out lähdön signaali tässä kuvassa on.
X1-X2 kursoreilla on mitattu purskeiden intervalli (edellisen purskeen jälkeinen
tauko ja nopeiden vaakapyyhkäisyjen purskeaika, näkyy olevan 32.58ms)
Tuolla intervallilla siis päivitetään kuvaa näytölle.
Z1 (zoom Ch1) ikkunassa näkyy purskeen muutama ensimmäinen ´Trig Out lähdön
pulssi. Jokainen noista pulsseista vastaa yhtä vaakapyyhkäisyä.
Tuossa on mittausarvoksi saatu 3936 pulssia. Mittaus on GATE kursoreilla rajattu
niin että vain yhden burstin (purskeen) ajalta mitaltaan, eli lasketaan pulssit
noiden Gate rajojen välistä)
Tuo pulssiluku kertoo samalla että seuraavan tauon aikana päivitetty kuvaruudun
signaalikuva on sisältänyt 3936 vaakapyyhkäisyä pinottuna päällekkäin. (josta
sitten muodostuu myös suuri osa kirkkausgradientista)
Tämä on juuri sitä SPO (DPO) ominaisuutta.
Tuon purskeen aikana on ns piikkitaajuus. Koska purskeiden väleissä on tuo tauko sitä ei
voi nimetä oskilloskoopin max wfm/s nopeudeksi. Keskimääräinen max nopeus on hiukan yli 120kwfm/s joka on
myös datalehdellä ilmoitettu tälle mallille. Sekin on kuitenkin sellainen "up to" arvo.
saavutettavissa vain tietyilla asetuksilla ja silloin tietenkin myös signaalissa
tulee esiintyä triggaavia tapahtumia riittävän nopeasti.
Moni seikka vaikuttaa nopeuteen. Vaakanopeus (t/div) sekä itse signaali. Samoin
näyttömuoto dots/vectors vaikuttaa, samoin interpolointi Sinc tai x. Myös
mittaukset ja muut toiminnot vaikuttavat. Sen kertominen mikä se on kaikissa eri
tapauksissa on "mahdoton". Ei taitaisi almanakassa riittää päiviä sen
tutkimiseen. Eikä niillä tarkoilla yksityiskohtaisilla tiedoilla oikeastaan
paljoakaan ole arvoa.
Tärkeää sensijaan on että käyrttäjä tiedostaa asian ja osaa soveltaa tietoa eri
tilanteissa niin että saa optimoitua mittauksensa ja välttää jotain mahdollisia
ansoja tämän tiimoilta.
Pursketyyppinen toimintatapa mahdollistaa yksinkertasemman ja edullisemman
rakenteen. Täysverinen "ping-pong" tallennus ja lennossa näytölle prosessointi tms ratkaisut ei ole mikään pelkkä softajuttu vaan vaatii eritystä
hardwarea.
On kuitenkin joitain mittauksia ja analysointeja tehdessä tärkeää tiedostaa
tämän toimintaperiaatteen vaikutukset. Tuon purskeiden välisen tauon aikana oskilloskooppi on sokea
signaalille melko "pitkän" ajan. Lyhyempi sokea aika on toki myös purskeen
sisällä jokaisen vaakapyyhkäisyn välissä.
Tauon
pituus ja vaakapyyhkäisyjen toistointervalli vaihtelee eri asetuksilla sekä myös
riippuen siitä mitä toimintoja on samaan aikaan käynnissä.. matematiikkaa,
mittauksia... (katso
eri mallien wfm/s nopeustaulukot)
Käytettävissä on myös toisenlainen toimintamuoto.
Sekvenssitallennus.
Sekvenssitallennuksesta lisää asiaa.
Siinä esimerkiksi yksi Sekvenssi voi olla määritelty niin että
Sekvenssissä on 90000 segmenttiä ja yhden segmentin muistin määrä on 1ktavu...
tai jotain aivan muuta, asetuksista riippuen.
Maksimi segmenttimäärä riippuu mallista.
Siinä yhden sekvenssin sisällä ei koskaan esiinny tuota taukoa. Toisaalta yhden
sekvenssin aikana ei myöskään päivitetä näyttöä, ei mitata eikä tehdä muutakaan.
Ainoastaan tallennetaan vaakapyyhkäisy ja ollaan niin nopeasti kuin mahdollista
seuraavaan trigattuun vaakapyyhkäysyyn. Tässä toiminnossa saavutetaan jopa 2us
triggausväli.
Tässä toimintavassa siis voidaan varmistua että ei tule tuota ylimääräistä
taukoa ja toisaalta lisäksi ollaan myös hiukan nopeammin muutoinkin valmiita
seuraavaan triggaukseen.
Toisaalta voidaan myös saada talteen esimerkiksi nopeita yksittäisiä tapahtumia
pitkältäkin ajalta. Esimerkkinä vaikkapa sekunnin välein tulevia 10ns
pulsseja saataisiin talteen 2GSa/s näytenopeudella, yhdenkään pulssin jäämättä
välistä, jopa yli 22 tunnin ajalta. (siis silloin kuin niiden pulssien välinen
ajanjakso signaalissa ei kiinnosta) Ei myöskään yhtään pulssia väliin mikäli se
sattusi juuri tuohon tauon kohdalle pursketyyppisessä toiminnassa.)
Ei tuollaiseen yli 20 tunnin tallennukseen muisti riittäisi alkuunkaan. 2GSa/s
edllyttäisi 20 tunnin ajallle yli 140 Teratavua muistia johon voi työntää
2Gtavua/s nopeudella jatkuvana.
Siis yksinkertaisesti, tietyntyyppisissä käyttötilanteissa ikäänkiin muistin
"jatkamiseen". Historia lienee jok sen kaltainen että vanhaan aikaan kun
muisti oli todella kallista ja sitä oli vähän... kun piti esim tutkapulsseja
saada talteen jokin määrä riirttävällä näytenopeudella, ratkaisu oli muistin
jakaminen segmentteihin ja tallenus pysäytettiin aina kun segmentti tuli täyteen
näytteitä ja uuden segmentin tallennus alkoi kun suraava triggaus tapahtui.
Siksipä tällä on myös nimenä "segmented memory acquisition" tai joku muu
vastaava.
Esimerkki.
Kuva a3
Tässäkin oskilloskooppina SDS2000X Plus. Signaali kuten kuvassa, 500kHz
pulssitaajuus ja trig asetus sama kuin kuvassa a1. Näyttötapa Dots ja
interpolointi x.
Käynnistetty yhden Sekvenssin tallennus (Single).
Sekvenssin segmenttien määrä tässä tapauksessa maksimi 90000 segmenttiä. Kun
koko sekvenssi valmis tallennus pysähtyi. Kuvassa on tilanne tuossa
pysähtimisen jälkeen. Tuossa näytöllä on siis kerrostettuna kaikki 90000
segmenttiä (toisin ilmaistuna 90000 wfm tai 90000 "vaakapyyhkäisyä")
Mikäli sekvenssitallennus olisi jatkuvassa tilassa. Trigger Normal toistuisi se
niin että kun 90000 saatu tallennettua, prosessoidaan ne kuvaruudulle ja
aloitetaan uusi sekvenssi. Tässä kyseisessä tapauksessa sekvenssien välinen
prosessointiaika reilu 1 sekunti jonka ajan siis edellisen sekvenssin tulos
näytöllä.
Kuva a4
Kuva a3 tilanteesta tallennettu SDS2000X Plus oskilloskoopin Trig Out lähtö
toisella oskilloskoopilla katsottuna.
Mitauksessa tuon yhden Sekvenssin trig out pulssien lukumäärä. Kuten näkyy 90000
pulssia. Olen esimerkin vuoksi mitannut käyttänyt Gate toimintoa. Siinä siis
asetetaan Gate rajat A ja B joiden välistä mitataan (noin 181ms aikaikkuna).
Normaali kursorit X1 ja X2 on asetettu havainnollistamaan triggausintervallia
joka tässä on 2us. Tämä on tällä SDS2000X Plus oskilloskoopilla maksimaalinen
sekvenssin wfm/s nopeus joka siis on 500kwfm/s.
Tuossa voisi pulssitaajuutena olla jokin muu hitaampia... Sekvenssin
tallenusaika olisi sitten pidempi... 1 sekunnin pulssivälillä se olisi 90000
sekuntia.
Kun sekvenssi on tallennettu voidaan avata Historia ja tarkastella kutakin
segmenttia erikseen tai kelata niitä eteen- ja taaksepäin. Niistä voidan tehdä
mittauksia. Niitä voi dekoodata. Voi katsoa kunkin segmentin FFT jne...
Segmetti on yksi vaakapyyhkäisy sisältäen aivan normaalilla tavalla AD muuntimen
todelliset näytteet. Niitä katsellessa voi valita interpoloinnin ja
näyttömuodon, niitä voi zoomata jne.
Juuri tämä tekee Siglentin historiabufferista varsin hyödyllisen. Lisänä siellä
on jokaiselle segmentille triggerin aikaleima.
(Aivan sama asia normaalin toimitatilan historiapuskurin
osalta. Sillä erolla että ei päästä samoihin wfm nopeuksiin ja se että
määrävälein on se pidempi tauko jonka aikana oskilloskooppi on "sokea". Siihen
taukoon osuvat triggaustapahtumat jäävät tallentamatta vaikka keskiarvonopeus
riittäisikin.)
Olennaista Sekvenssitallennuksessa on se mikä on maksimi taattu nopeus jolla ei
menetetä yhtään pulssia silloin kun tämä seikka on tärkeää. Se on tuo 500kwfm/s
kun kyseinen skoopin t/div on 50ns/div ja yksi kanava käytösä. Jotkin
triggaustavat saattavat hidastaa. Perus Edge triggaus on aina nopein kunhan
Holdoff aika on nolla. (näyttö ja interpolointi, kurosorit, mittaukset ym
asetukset ei vaikuta). Muilla asetuksilla tiedot löytyy kun saan taulukoita
vähitellen valmiiksi.
Sivuhuomautuksena kuitenkin se että tälläkään tavalla ei tietenkään saada
"aukotonta" pötköä talteen. Tässä esimerkissä tallessa on 90000 kuvan a3
pulssia, kukin yhdessä segmentissä. Segmentin pituus tässä tapauksessa 1ksample
ja siis 500ns. Kun 500ns mittaisia segmenttejä on 2us välein jää jokaisen
segmentin väliin 1500ns. Kussakin segmetissa näytenopeus 2GSa/s
Mikä olisi pisin sellainen tallennusaika esimerkin oskilloskoopilla SDS2000X
Plus, jossa ei jää mitään pois ja näytenopeus on 2GSa/s. Se on 100ms.
(10ms/div, 1kanava, 200M muistia)
Sekvenssitallennuksen yksi tärkeä idea on saada talteen tapahtumia pitkältäkin
aikaväliltä silloin kun tapahtumien välinen aika on vain odottelua. Samalla
varmistuu että tapahtuma ei osu (ja siis huku) taukoaikaan joka on normaalissa
toimintatilassa näytän päivityksen aikoihin.
Siglent yleensä ilmoittaa kullekin oskilloskooppimallille Sekvenssitallennuksen
maksimi nopeuden samoin kuin normaalin katselutilan huippunopeuden.
Kumpikin huippunopeus saavutetaan vain tietyilla asetuksilla.
On aivan selvää että 1ms/div asetuksella ei oskilloskooppi voi saavuttaa
tullaisia nopeuksia. Jos oskilloskoopissa on 10 vaakaruutua (10 div) ja
vaakanopeus olisi 1ms/div niin ideaalilla oskilloskoopilla jossa on 0% sokeaa
aikaa olisi nopeus silloin tietenkin 100wfm/s (kukin wfm pituudeltaan 10ms).
Tässä tapauksessa esim SDS2000X Plus (8 bit tilassa) nopeus olisi noin 20
vaakapyyhkäisyä (wfm) sekunnissa jolloin kuinkin vaakapyyhäisyn väliin jäisi
noin 40ms.
Taulukoita mitatuista nopeuksista.
Huomaa että signaalin ominaisuudet vaikuttavat enemmän tai vähemmän lopulliseen
todelliseen vallitsevaan nopeuteen.
Tässä on annettu Auto trig trigata niin nopeasti kuin se triggaa ilman
signaalia. Se johtaa useinmiten likipitäen maksimi nopeuteen.
Huoma että myös sekä HW että FW versio saattaa vaikuttaa joihinkin
yksityskohtiin.
Taulukot EI ole spesifikaatioita eikä niitä muutenkaan pidä ottaa liian
kirjaimellisesti. Niitä tulee lukea suuntaa antavina.
Seuraavassa kuvat a5 - a8. SDS2000X Plus mallin nopeuksia normaalissa tilassa.
(Sekvenssitallennus tilan nopeuksia iiden jälkeen)
Huomaa että käytössä FW versio 1.6.0 joka ei ole ollut julkisessa jakelussa ja
tuskin tuleekaan olemaan.
Tässä nopeus asiassa kuitenkin tuskin mitään olennaisia muutoksia on aiempiin
tai seuraaviin mahdollisiin versioihin koska hardware on mikä on.
Lisäksi eihän noihin nopeuksiin muutenkaan kannata liian tarkasti tuijottaa
normaalin käyttön näkökulmasta.
Kuva a5
Mitattu käytäen kanavaa 1. Nopeudet ovat samoja kun mikä tahansa kanava on yksin
käytössä.
Tällöin maksimi näytenopeus 2GSa/s ja max 200M muistia
Kuva a6
Mitattu käytäen kahta kanavaa siten että kumpikin kanava on eri kanavaparista.
Nopeudet ovat samoja seuraavissa tapauksissa:
Ch1 + Ch3
Ch1 + Ch4
Ch2 + Ch3
Ch2 + Ch4
Tällöin maksimi näytenopeus 2GSa/s ja max 200M muistia/kanava
Kuva a7
Mitattu käytäen kahta kanavaa siten että kuimpikin kanava on samasta
kanavaparista.
Tällöin maksimi näytenopeus 1GSa/s ja max 100M muistia/kanava
Nopeudet ovat samoja seuraavissa tapauksissa:
Ch1 + Ch2
Ch3 + Ch4
Huomaa muutama hiukan outo nopeuskäytös joista huomautukset.
Kuva a8
Mitattu käyttäen kaikki 4 kanavaa samaan aikaan aktiivisena.
Tällöin maksimi näytenopeus 1GSa/s ja max 100M muistia/kanava
Seuraavassa kuvat a9 (- a12 myhemmin). SDS2000X Plus mallin nopeuksia
Sekvenssitallennus tilassa.
Kuva a9
Sekvenssitallennuksen nopeuksien osalta on hyvä tietää nimenomaan niinsanottu
taattu maksiminopeus.
Sekvenssitallennuksessa ei ole lainkaan sellaista taukoa kuin normaalissa
toimintatilassa joten yhden sekvenssin aikana voidaan olla varmoja että yksikään
segmentti jää tallentamatta mikäli signaalin nopeus on enintään taulukossa oleva
maksiminopeus. Signaalin nopeus tarkoittaa siinä esiintyvien triggaus
tapahtumien esiintymisnopeutta.
Esimerkki. Esiintyy 90000 kpl 50 ns pulsseja sattumanvaraisin välein mutta siten että
yksikään väli ei ole alle 1,88 µs. Tällöin kun kaikki 90000 pulssia
on saatu talteen voidaan olla varmoja että yksikään pulssi ei ole jäänyt pois.
Siglentin datalehden mukainen maksiminopeus on 500000 segmenttiä sekunnissa
vastaten 2 µs triggaus intervallia. Mitattu nopeus on siis hiukan suurempi. Tämä
maksiminopeus saavutetaan, kuten taulukostakin ilmenee, kun t/div on 50 ns
ja triggaus Edge ja Holdoff aika 0. Huomaa että nopeammilla 50 ns/div
asetuksilla interpolointitapa vaikuttaa erittäin voimakkaasti nopeuteen.
Toisaalta en tiedä miksi edes käyttäisi alle 50 ns/div aikoja koska tuolla saa
kaiken saman talteen ja maksimi segmenttien määrä on sama ja maksiminopeuskin on
hitaampi. Silloin kun tallenntua katselllaan (historia) voidaan katselua varten
valita haluttaessa nopeampi t/div asetus vaikka olisi tallennettu hitaammalla
t/div asetuksella.
Kun koko Sekvenssi on tallennettu, sen jälkeen oskilloskooppi prosessoi koko
sekvenssin näytölle. Tämä prosessointi vie aika kauan aikaa jos segmenttejä on
paljon. Aika riippuu myös valitusta näyttötavasta (Dots/Vektors ja
interpolointityypistä x tai Sinc)
Jatkuu...
--» Ylös
--» Oskilloskoopit
--» Etusivulle - Home